Tästä se alkaa, TAAS taistelu painoa vastaan. Sydämestäni toivon, että tämä kerta on myös se viimeinen. Painoa minulla ollut lapsenakin jo liikaa ja aikuisena olen ollut enemmän ylipainoinen ku normaalipainoinen. Olen todella kova tunnesyöppö...eli syön niin iloon kuin suruunkin. Ja jotenkin nyt elämässäni on ollut aikas kovasti ärsytystä, olen pettynyt itseeni ja avioliittooni, väsynyt arjen pyöritykseen yksin yms. Olen 34-vuotias ikuinen laihduttaja ja jojo sellainen. Pystyn nopeastikkin pudottamaan painoa ja kohta saan ne takaisin ja ehke jopa hiukan enemmän. Nyt tarkoituksena olisi tehdä se kuuluisa elämäntapa remontti.

Mukana matkallani on kaksi ihanaa poikaa 4v ja 2v ja heidän takia olen valmis muuttumaan. Haluan nähdä heidän kasvavan ja perustavan perheen. Ei olisi heille reilua jos äidin ylipainon takia menettäisivät minut. Aviomieheni toivoisi minun olevan myös laihempi ja ymmärrän sen...eipä minuakaan kiinnostaisi liikkua tälläisen junttapullan kanssa. Toisaalta ymmärrän häntä ja toisaalta en voi sietää hänen ajatustaan...enkö ansaitse hyvää ja rakastavaa kohtelua myös lihavana.

Mutta itse olen itseeni eniten ärsyyntynyt, en saa kauniita vaatteita, en näytä hyvälle, olen junttapulla rähnäinen äkäinen katkera "akka". Tämän on muututtava. Haluan vielä nauttia elämästä ja saada iloa liikunnasta ja siitä että minullakin on joku oma juttu...

Painoa on tällä hetkellä 102kg ja se on 163cm naiselle ihan liikaa. Mutta tästä lähtee suunta alaspäin. Tulen kirjoittelemaan tänne laihdutuksesta, arjestani, muutoksistani, ärsytyksistäni ja ilon sekä onnen hetkistä. Tervetuloa mukaan Junttapullan remonttiin ja elämään. Tehdään matkasta ja muutoksesta yhdessä hyvä ja onnellinen.